Tutkimuksessa tarkastellaan metaforia tieteen ja median välisen viestinnän välineinä. Tieteen ja median välisessä viestinnässä jotkut käsitykset nousevat hallitsevaan asemaan ja toiset jäävät marginaalisiksi, ja tässä määrittelykamppailussa metaforilla on keskeinen asema. Julkisessa keskustelussa metaforat, kuten esimerkiksi "kloonit ovat kopioita", "tieteen edistyminen on matkaamista eteenpäin" tai "elämän kirjasto on tulessa", tarjoavat tieteen ja median diskursseille yhteisen keskustelupohjan, mutta ovat samalla riittävän joustavia salliakseen yhteiskunnallisia määrittelykamppailuja.
Metaforan politiikka viittaa metaforien kahtalaiseen merkitykseen julkisissa keskusteluissa yhtäältä yhteisen keskustelupohjan ja toisaalta yhteisen kiistelypohjan tarjoajina. Työ avaa uuden teoreettisen ja metodologisen näkökulman tieteen ja median välisen viestinnän tutkimukseen.
Tutkimuksen empiirisenä kohteena ovat bioteknologia- ja biodiversiteetti-keskustelut 1990-luvulla. Työn teoreettinen viitekehys yhdistää metaforateoriaa, viestinnän tutkimusta ja tieteen tutkimusta. Metodina on laadullinen tekstianalyysi, joka kohdentuu erityisesti keskusteluissa käytettyihin metaforiin.
Bioteknologiaan kohdistuvat kolme tapaustutkimusta käsittelevät kahden bioteknologiayrityksen mainoskampanjoita Der Spiegelissä ja Newsweekissä 1997-98; keskustelua Dolly-lampaan kloonauksesta. The Timesissä ja Naturessa 1997 sekä ihmisgenomin selvittämisestä käytyä keskustelua The Timesissa ja Helsingin Sanomissa 2000. Näiden keskustelujen keskeisimpia metaforia olivat käsitykset tieteestä matkana, joko tähtää "elämän salaisuuksien paljastamaiseen" tai sitten matkana, jonka ei-toivottuna seurauksena on "uusien Frankensteinin hirviöiden luonti". Nämä metaforat heijastavat vastakkaisia käsityksiä tieteestä joko hallittuna edistyksenä tai kontrolloimattomana 'luonnon' manipulointina.
Biodiversiteettia eli luonnon monimuotoisuutta koskevat tapaustutkimukset kohdistuivat Guardianin, The Timesin ja New York Timesin sanomalehtikirjoitteluun vuosina 1990-1997. Biodiversiteetti-keskustelussa luontoa metaforisoitiin joko "resurssien eli diversiteetin varastona" tai "suhteiden ja prosessien verkostona". Nämä käsitykset luonnosta ehdottavat erilaisia biodiversiteetin suojelun strategioita. Jos luonto on jotain kulttuurin ulkopuolista, bioidversiteettia voidaan suojella mm. perustamalla eläintarhoja uhanalaisille lajeille. Jos luonto puolestaan käsitetään rikkaana suhteiden verkostona, ekosysteemien suojelu on keskeistä biodiversiteetin suojelulle. Siinä missä tutkijat suosivat värikkäitä metaforia kuten "elämän kirjasto on tulessa", toimittajat käyttivät usein neutraalempia metaforia kuten "elämän varasto kutistuu".
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on metaforien merkittävä rooli eri yhteiskunnallisten diskurssien, tässä tapauksessa tieteen ja median, välisessä viestinnässä. Metaforat tarjoavat yhteisen pohjan julkisille keskusteluille, ja yhdistävät aiheita sekä ajallisesti että temaattisesti. Samalla metaforat ehdottavat tietynlaisia toimintatapoja. Tutkijoiden ja toimittajien erilaiset tavat käyttää samojakin metaforia voivat johtaa julkisessa keskustelussa ohipuhumiseen.
