Koko tunnetun historian ajan puutarha on ollut paikka, joka ilmaisee ihmisen kulttuuritarpeita. Ajatelkaamme länsimaiden barokkipuutarhaa ja idän zenbuddhistista puutarhaa. Vanhan Testamentin Eedenin puutarha on kenties selvimpiä kuvia siitä, kuinka ihminen on liittänyt puutarhan eksistentiaalisesti ja henkisesti elämään, kasvuun, määrättyyn oppiin ja viisauteen. Mutta mitä tekemistä puutarhalla on päiväkodin elämää käsittelevän kirjan kanssa? Kannattaa kysyä tämän kirjan tekijältä!

”Puutarha auttaa meitä ymmärtämään, että maailma on hyvä ja että elämä on lapselle parhaimmillaan elettynä nykyhetkessä.” Toimittuaan steinerpedagogisena varhaiskasvattajana 25 vuoden ajan Helle Heckmann tarkastelee kokemustensa pohjalta puutarhaa mikrokosmoksena, joka kuvastaa makrokosmosta kaikissa elämänvaiheissaan syntymästä kuolemaan ja aina ylösnousemukseen asti. Se saa ilmauksensa vuodenaikojen vaihtelussa. Tässä ulkotilassa 16 vuotiaat lapset oppivat elämästä kaikilla aisteillaan päivittäisessä kontaktissa sen elävien, ahkerien ja alati muuntuvien puuhien kanssa. Pieni verso kasvaa vähitellen, ja se korjataan ja syödään; kotelossa oleva toukka muuntuu alkukesästä perhoseksi.

Tässä kirjassa puutarhaa kuvataan yksityiskohtaisesti kasvattajan kulttuuripaikkana ja lapsen oppimisympäristönä. Havaitessaan aikuisen työskentelevän ja hoitavan puutarhan kasveja ja eläimiä lapsi oppii elämästä omien kokemustensa kautta, kun hän jäljittelee leikissä aikuisten mielekästä toimintaa. Aikuisen tarkkaillessa lapsen leikkiä puutarha rakentuu ja muuntuu vähitellen oppimisympäristöksi, joka luo parhaat edellytykset lapsen kehitykselle. Puutarhaa kuvataan elävänä, orgaanisena tilana, joka muodostaa kaikupohjan pienen lapsen kaikille kehitystapahtumille. Sen kantamana lapsi on valmis kohtaamaan elämää ymmärtäen sisäisesti sen olennaisia asioita ja käsittäen niiden kuuluvan maailmaan, jota hän voi itse aktiivisesti luoda ja muuntaa.