"Elettyäni monen monta vuodenkiertoa havahdun kerran kesällä keskellä päivää tunteeseen, että minä en ole minkään ikäinen. Yhtä aikaa läsnä, vuorotellen ja vuoroaan odottamatta, limittäin ja lomittain ovat paikalla kaikki eletyt iät ja kaikki vielä elämättömät.

Jos voisin vielä jotain pyytää, se on tämä: että saisin tyytyväisyyden lahjan. Että voisin aamulla herätä päivääni iloiten ja silloinkin, kun unesta putoan suoraan raskaaseen väsymykseen, voisin huokaista kiitoksen siitä, että kuitenkin heräsin ja hengitän.

Että voisin katsoa päivääni uteliaasti odottaen sen sijaan että näkisin siinä vain tyhjyyden, oppisin täyttämään hetkeni pienillä onnen murusilla: kahvin tuoksulla, auringon säteellä keittiön pöydällä, musiikin herkällä kosketuksella. Ja oppisin suhtautumaan elämään sinä suurena ihmeenä, joka se jokaisessa hetkessään on. Silloin ei päivässäni enää koskaan olisi yhtään turhaa hetkeä."

Heli Karjalainen kirjoittaa vuosien mukanaan tuomista iloista ja suruista pilke silmäkulmassa. Miten suhtautua elämään ja vanhenemiseen ja miten elää tässä hetkessä? Peiliin katsoen hän pohtii elämän kulkua. Lyhyet tekstit osuvat ytimeen ja vievät lukijan oman elämän arviointiin.

Heli Karjalainen on helsinkiläinen kirjailija ja psykoterapeutti, joka on julkaissut runoja, satuja, romaaneja, sekä elämäntaidollisia kirjoja.