Kansainvälisesti merkittävä kirja, hämmästyttävän välitön ja poikkeuksellisen tärkeä ensi käden holocaust-todistus.

Helga aloitti päiväkirjansa 8-vuotiaana 1938. Hän koki vanhempiensa ja noin 40 000 Prahan juutalaisen lailla natsimiehityksen jälkeisen rotusyrjinnän: hänen isältään evättiin työ, häneltä itseltään koulu, eikä perhe voinut lopulta oleskella juuri muualla kuin asunnossaan.
Vähitellen natsit paljastivat täydet suunnitelmansa ja aloittivat juutalaisten kuljetukset, ja vuonna 1941 Helga ja hänen vanhempansa vietiin Terezínin keskitysleiriin, missä he olivat kolme vuotta.

Vuonna 1944 Helgan isä passitettiin Auschwitziin. Helga ja hänen äitinsä hankkiutuivat mukaan tajuamatta, mikä heitä odotti. Helgan setä muurasi hänen päiväkirjansa seinään, jotta se säilyisi.
Auschwitzissa Helgan isä surmattiin, mutta kuin ihmeen kautta Helga ja äiti selvisivät leiristä ja pääsivät lopulta takaisin Prahaan. Kirjoittaessaan muistiin Terezínin jälkeisiä kokemuksiaan Helga oli viidentoista ja puolen ikäinen ja yksi kaupungin harvoista juutalaisista.