”Suomen ja Venäjän välisellä rajalla Karjalankannaksella on ollut keskeinen merkitys sukuni elämässä. Äitini pakeni rajajoen yli Suomeen Neuvostoliitosta vuonna 1929. Mutta samainen raja on ylittynyt useampaan kertaan ja eri suuntiin työn ja rakkauden perässä sekä sotaa pakoon.

Tutkiessani oman sukuni kohtaloita huomasin, että äitini kaltaisia rajanylittäjiä on ollut tuhansia. Neuvosto-Venäjältä vyöryi Suomeen pakolaisia, vuonna 1922 heitä arvioitiin olevan Suomessa noin 35 000. Toisaalta vuoden 1918 sisällissodan jälkeen toiseen suuntaan pakeni yli 10 000 punakaartilaista. Raja erotti ihmiset usein lopullisesti. Neuvostoliittoon jääneet eivät uskaltaneet puhua Suomen sukulaisistaan pelätessään vainoja. Suomessa vaiettiin pelon, häpeän ja leimatuksi tulemisen takia.

Tutkimusretkeni on tuonut lisävaloa rajan pinnassa eläneiden ihmisten elämään. Työ ei ollut helppoa. Aikalaiset eivät ole enää kertomassa asiasta ja asiakirjoja on tuhoutunut. Kahlaamalla lähteitä onnistuin kuitenkin kokoamaan tiedon säikeitä ja luomaan kuvan rajamaan värikkäistä vuosikymmenistä. Toivon kirjan auttavan ymmärtämään, miten sadan vuoden takaisten tapahtumien, pakolaisuuden ja vainojen varjot ulottuvat tähän päivään.”

Helena Miettinen

pakolaisäidin tytär, valtiotieteiden tohtori, Tuusula

noin 60 kuvaa