Verkostomainen toimintatapa on yritysmaailman uusi yhteistyömalli, jolla selvitään globaalissa, postmodernissa ja jopa kaaosmaisessa toimintaympäristössä. On sanottu, että verkostojen aika seuraa päättyvää organisaatioiden aikaa. Verkostoajan yritykset ovat usein joko kokonaan tai osittain virtuaalisia. Vasta aivan viime vuosina on havahduttu siihen, että tietotekniikka on vain väline ja todellinen osaamishaaste nouseekin verkostomaisesta toimintamallista. Verkostoituminen on periaatteessa yksinkertainen idea, mutta sen käyttö on haastavaa ja sen teoreettinen kuvaus vaatii monitieteistä lähestymistapaa. Siihen liittyy niin psykologista kuin sosiologista teoriaa sekä toisaalta liiketaloudellista ja organisaatioteoreettista perustaa. Se koskettaa ihmisiä ja organisaatioita, yksityistä ja julkista sektoria. Verkostoitumista on pidetty alueiden kilpailu- ja mahdollisuusstrategiana. Verkostoituminen on kasvualusta ja välittäjä uusille sosiaalisille ja muille innovaatioille. Kirjoittaja Seppo Helakorpi on ammattikasvatuksen dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa. Hän toimii tällä hetkellä yliopettajana Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Helakorven erityisalueita ovat mm. työn ja työelämän muutos, työyhteisöt ja niiden kehittäminen, organisaatio, tiimit, johtaminen sekä ammattitaito ja asiantuntijuus.