Kokemuksia ja näkemyksiä itsemurhan syistä, ehkäisystä, avunsaannista ja asenteista

Miksi hätää ei oteta vakavasti? Miksi apua ei saa ajoissa? Miksi itsemurhaa yrittäneitä ja itsemurhan tehneiden läheisiä kohdellaan huonosti? Miksi moni joutuu edelleen kantamaan läheisensä itsemurhan jälkeen syyllisyyden ja häpeän taakkaa?

Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksen Itsemurhan voi ehkäistä -tiedonkeruukampanjassa ihmisten kokemuksista piirtyy hyvin yhdensuuntainen ja vahva todistusaineisto. Sen ytimenä kulkee kolme keskeistä asiaa: apua on usein lähes mahdoton saada, kohtelu on monesti täysin kohtuutonta ja itsemurhavaarassa olevan hätää ei oteta todesta. Monissa viesteissä kulkee yhtenä juonteena masennus ja moni sanoo, että jos masennus tunnistettaisiin ja hoidettaisiin paremmin, suurin osa itsemurhista jäisi tekemättä.

Mielenterveysseura toivoo, että näihin viesteihin suhtauduttaisiin vakavasti ja avoimin mielin. Pohdittaisiin, miten avun saantia, kohtelua, asenteita ja välittämistä voidaan parantaa. Siihen ei aina välttämättä tarvita rahaa tai resursseja vaan käyttäytymisen ja käytäntöjen muuttamista. Ehkä silloin jokaisella olisi joku, joka tarttuisi kiinni ja sanoisi: älä tee sitä.