Vankeuslain ja aluevankilarakenteen uudistus vuonna 2006 ovat askeleita kehityskulussa, joka muuttaa vankeinhoidon ja koko rikosseuraamusalan toimintatapaa. Rangaistusaikaisen rikostenteon estämisen ohella rangaistuksen täytäntöönpanon keskeisenä tavoitteena on lain mukaan entistä selkeämmin vangin rikoksettoman elämäntavan valmiuksien parantaminen. Uudistuksen yhteydessä Suomi jaettiin viiteen aluevankilaan, jotka koostuvat sijoittajayksiköstä sekä vankilayksiköistä. Vankien rangaistusajan suunnitelman sekä riski‐ ja tarvearvion tekeminen siirtyi sijoittajayksiköinä aiemmin toimineilta vankilayksiköiltä aluevankiloiden sijoittajayksiköille. Yksilöllinen rangaistusajan suunnitelma on lakiuudistuksen jälkeen tehtävä kaikille vangeille, samanaikaisesti otettiin käyttöön vankitiedon hallitsemiseksi valtakunnallinen vankitietojärjestelmä. Uudistukset ajoittuvat tilanteeseen, jossa vangit ovat aiempaa haastavampia päihde‐ ja mielenterveysongelmineen.
Vankien moniongelmaisuuden lisäksi ammattirikollisten määrän kasvu tuottaa sijoittajayksikölle ja vankiloille omat haasteensa uusien tavoitteiden toteuttamisessa.

Tutkimuksen tuottama tieto vankien uusimisriskitekijöistä ja niihin vaikuttamisesta parantaa rangaistusaikaisen suunnittelun mahdollisuuksia. Rikoksettoman elämän edellytysten parantaminen rangaistusaikana edellyttää kuitenkin tietojärjestelmäkirjausten lisäksi yhteistyötä aluevankilan ja sidosryhmien kesken vangin tilanteen kokonaisarvioinnissa ja –suunnittelussa sekä suunnitelman suhteuttamisessa vangin elämän toimintaan vankilan ulkopuolella.