Suomalaisten 1990-luvulla läpikäymä taloudellinen taantuma on virittänyt uudelleen kiinnostuksen ihmisten arkea ja selviytymistä koskeviin kysymyksiin. Erilaistuminen on ollut läpäisevä trendi useimmissa väestöä kuvaavissa tutkimuksissa. Muuttoliikkeen on nähty toimineen 1990-luvulla alueellisen erilaistumisen moottorina. Alueellisen kehityksen epätasainen luonne aiheuttaa eroja ihmisten elinoloihin ja hyvinvoinnin toteutumiseen eri osa-alueilla. Tässä tutkimuksessa tuotetaan tietoa kolmessa kaupunkimaisuusasteeltaan erilaisessa kuntatyypissä asuvien yksilöiden hyvinvoinnista vuonna 2001. Edelleen selvitetään sitä, millaisten tulevaisuudenkuvien varassa ihmiset maalla ja kaupungissa arkeaan rakentavat. Tutkimuksen analyysit suomalaisten hyvinvoinnista ja tulevaisuuden näköaloista perustuvat laajaan kyselyaineistoon. Tulokset vahvistavat osaltaan käsitystä alueellisten erojen kasvusta sekä maan jakautumisesta voittajien ja häviäjien alueisiin. Alueelliset hyvinvointierot perustuvat pitkälti siihen, että eri osiin Suomea ja myös erityyppisiin kuntiin valikoituu voimavaroiltaan erilaista väkeä. Tutkimus tarjoaa myös mielenkiintoista tietoa luottamuksesta politiikkaan maalla ja kaupungissa. Myös maassamuuttajien motiiveja ja kokemuksia kartoitetaan tutkimuksessa.