Sanomalehtien uutiskuviin kuuluu lyhyt kuvateksti, joka kertoo kuvan sisällöstä ja yhdessä kuvan ja otsikon kanssa houkuttelee lukemaan koko jutun. Mutta onko kuvateksti vain välttämätön paha, jota tuskin huomaamme lukeneemme, ellei se ole ristiriidassa kuvan kanssa tai toista ärsyttävästi samaa asiaa kuin jutun otsikko ja leipäteksti?

Tässä teoksessa kuvatekstejä tarkastellaan kolmesta näkökulmasta: Mitä mahdollisuuksia kuvateksti tarjoaa kuvan tulkinnan ohjailuun? Millainen on kuvatekstin suhde lehtijutun otsikkoon ja leipätekstiin? Onko osoitettavissa nimenomaan kuvatekstille ominaisia kielellisiä piirteitä? Teoksessa luodaan myös katsaus toimitustyön oppikirjojen kuvatekstiohjeisiin ja kuvatekstin asemaan journalistisessa työprosessissa.

Tutkimus on teorioiltaan ja menetelmiltään moniaineksinen kriittinen tekstintutkimus. Se hyödyntää systeemis-funktionaalista kieliteoriaa ja sosiosemioottista visuaalista teoriaa, jatkaa fennistisen syntaksintutkimuksen perinnettä ja soveltaa paratekstin käsitettä kuvateksteihin. Aineistona on suomalaisten sanomalehtien kuvia, kuvatekstejä ja juttuja vuodelta 2000 Sydneyn olympialaisista ja palestiinalaisten toisen kansannousun alkuvaiheista.

Kuvan ja tekstin välissä on puheenvuoro multisemioottisen tekstintutkimuksen puolesta. Kuvat ovat ohittamaton osa tekstiä, ja kuva-analyysi kuuluu myös lingvistiseen tekstintutkimukseen. Teos tarjoaa pohdittavaa sekä tekstin- että (kuva)journalismin tutkijoille, niin lingvisteille kuin viestinnäntutkijoillekin. Kirja on hyödyllistä luettavaa myös lehtityön ammattilaisille ja mediakasvatuksen opettajille.