Heikki Ylikankaan kirjan aiheena on Ruotsin (ja siihen kuuluvan Suomen) kuningas Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisvastustajansa. Kustaa Vaasaa pidetään nykytutkimuksessa tyrannina. Vähemmän tunnettuja ovat ne henkilöt ja tahot, jotka koettivat ehkäistä hänen paisuvaa mahtiaan. Niihin tässä teoksessa paneudutaan.

Kustaa Vaasa eli nuoruusvuotensa pohjoismaisessa valtioliitossa, jota kutsutaan Kalmarin unioniksi. Varhaisin Kustaan vastustajista oli unionikuningas Kristian II. Suuren luokan konflikti syntyi siitä, että Kristian pyrki palauttamaan unionin täydelleen voimaan. Hän tahtoi alistaa myös Ruotsin, joka oli jo pitkään rimpuillut eroon unionista. Kustaa Vaasasta tuli Kristianin merkittävin vastapeluri.

Muut Kustaa Vaasan uhmaajat liittyvät siihen ajallisesti mittavaan vaiheeseen, jolloin hän hallitsi kuninkaana (1523-1560) Ruotsia. Niitä olivat katolinen kirkko, Lyypekki Hansan keskuskaupunkina ja Sture-suku monimutkaisin taustakuvioin. Tärkeimpiä vastustajista olivat oikeusoppinut Olaus Petri ja kapinapäällikkö Nils Dacke. He taistelivat eri välinein saman asian puolesta eli vastustaen jyrkästi sitä hallitustapaa, jota Kustaa Vaasa noudatti.

Tutkimus on kauttaaltaan taattua Ylikangasta. Sitä kirja on sekä kielenkäytöltään että todistelultaan. Heikki Ylikangas vastaa yhä niitä odotuksia, joita hänen nimeensä on totuttu liittämään.