"Hyvä elämä" on yksi klassisen etiikan keskeisistä käsitteistä, joka on esiintynyt yhteiskuntien moraalisen pohdinnan "perustyökaluna" vuosituhansien ajan. Mitä "hyvä elämä" tarkoittaa ja mitä vaatimuksia sen saavuttaminen asettaa yhtäältä yksilölle sekä toisaalta häntä ympäröivälle yhteiskunnalle? Modernia hyvinvointiyhtesikuntaa koskevassa keskustelussa hyvän elämän käsite liitetään yleensä vapautta ja erilaisia oikeuksia korostaviin näkökulmiin. Samalla yksilön velvollisuuksista ja vastuista puhuminen on jäänyt vähäiseksi.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota on usein pidetty yhtenä maailman onnistuneimmista hyvinvointimalleista, ja siitä on käytetty usein nimitystä "kansankoti". Kansankodin ideana on ajatus kodinomaisesta yhteiskunnasta, "jossa kaikilla on hyvä olla" ja jossa vallitsee tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Kansankodin ideaan kuuluu myös julkisen vallan laaja vastuu kansalaisten kaikkinaisesta hyvinvoinnista.

Vastuun käsite on kuitenkin aina ollut kiistanalainen ja vaikeasti määritettävissä. Siihen avautuu näkökulmia monien tieteenalojen samoin kuin etiikan traditioiden suunnilta. Hyvinvointivaltion laajaa solidaarista vastuuta toteuttavassa yhteiskunnassa käsite on muuttunut entistä ongelmallisemmaksi. "Kansankodin" taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet palauttavat keskustelua vastuun perimmäisestä olemuksesta myös moraalin ja etiikan peruskysymyksiin, joiden tulisi aina antaa suuntaa voimassaolevan oikeuden sisällölle. Voidaan siis kysyä, ovatko kansakodin moraaliset ja lailliset perustukset kunnossa siten, että ne kestävät myös tulevaisuuden haasteita.

Kirjassa paneudutaan vastuun käsitteen hyvinvointioikeudelliseen kehitykseen ja sisältöön sekä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien väliseen suhteeseen. Kirja jakaantuu kahteen näkökulmaan, joista ensimmäinen tarkastelee vastuuta moraalisena ja eettisenä käsitteenä. Toinen lähestyy vastuuta oikeuden näkökulmasta ja päätyy tuomaan esiin vakavia ongelmia, joita sisältyy Suomessa nykyisin voimassa olevan Perustuslain hyvinvointivastuuta jakaviin säännöksiin.