Koulutukseen liittyy lupaus sivistyksestä, hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä. Koulutuksen lupaukset lunastetaan työmarkkinoilla. Tutkintojen vaihtoarvo mitataan palkkatasolla ja työsuhteiden laadulla. Väestön koulutususko on säilynyt elinvoimaisena oloissa, joissa uudet sukupolvet ovat saaneet vanhempiaan korkeamman koulutuksen ja sijoittuneet näitä parempiin asemiin yhteiskunnassa. On paradoksaalista, että koulutusyhteiskunnassa koulutusta vastaavia töitä ei riitä kaikille. Tutkintojen inflaatio ja epävarma työllisyys koettelevat koulutususkoa. Julkisen rahoituksen leikkauksista päätellen poliittiset päättäjäkään eivät 2010-luvun Suomessa tunnu uskovan koulutusinvestointien kannattavuuteen. Koulutuksesta on kuitenkin tullut niin itsestään selvä osa normaalia elämänkulkua, että harva tyytyy suorittamaan vain oppivelvollisuuden.

Kasvatussosiologian toisessa vuosikirjassa koulutuksen lupauksia ja koulutususkoa analysoidaan sekä historiallisesta näkökulmasta että tuoreiden empiiristen aineistojen avulla. Kirjan artikkeleista piirtyy esiin kuva keskimäärin vahvasta mutta väestöryhmittäin eriytyneestä uskosta koulutukseen ja sen lupauksiin.