Edvard Westermarck (1862–1939) on luultavasti kaikkien aikojen merkittävin suomalainen tutkija. Hän sovelsi Darwinin teoriaa luonnon- ja seksuaalivalinnasta mm. ihmisen moraalin ja perheinstituutioden tarkasteluun. Westermarckin mukaan perhe ja moraali ovat evoluutiossa kehittyneen ihmisluonnon tuotteita.

Ihmistieteiden valtavirta kuitenkin hylkäsi biologisen ihmiskuvan, joka demonisoitiin ”sosiobiologiana”, ja omaksui ajatuksen ihmisestä tyhjänä tauluna.

Yhteiskuntatieteilijä Heikki Sarmaja kuitenkin osoittaa, että Westermarckin tutkimukset ovat edelleen monessa suhteessa merkittävintä, mitä aiheesta on sanottu. Hän tarkastelee Westermarckin työtä ja ajatuksia sekä historiallisessa valossa että vertaa niitä nykyaikaiseen evoluutiopsykologiseen ajatteluun ja aineistoon.

Samalla hän tarjoaa kattavan näkökulman yhteen viime aikojen tärkeimmistä tieteellisen paradigman muutoksista, kun biologiset näkökulmat ovat hiljalleen saaneet ihmistieteissä jälleen jalansijaa.