Kalajoen murteella kirjoitettu lyhytproosakokoelma on harvinaislaatuista murrekirjallisuutta. Tragikoominen, rehellisen kaihtelematon ja omaelämäkerrallinen teos kertoo aluksi yksinäisestä ja epävarmasta miehestä, joka on lähtenyt etelään töiden perään ja etsii elämänsä miestä. Välillä palataan lapsuuden Pohjanmaalle, jossa herkkä poika kokee itsensä monin tavoin erilaiseksi. Kipeän lisän tuovat muistot skitsofreenikkoäidistä.

Teos puhuttelee vilpittömyydellään ja herkkyydellään. Tumman pohjavirran ohessa mukana on absurdeja tilanteita ja huumoria, rohkeuden ja toivon kipinöitä.

"Taivaasa on passeli kesä, parikymmentä astetta lämpyä. Pääskysiä ja perhosia on palijo, kissoja kans, Nöpöstiina ja Marijaanaki! Ne on lihavia, ne keherää ja nukkuu. Taivaasa me halataan, ko ennen ei tohittu. Me juuaan kiikusa vatukkamehua, se on melekeen yhtä hyvää, ko sun tekemä sillon kerran. Sää kerrot hupasia juttuja, oot nätti ja hoikka. Taivaasa, horsman punasena iltana!"

Kirjailija Heikki Niskalta on ilmestynyt 20 kirjaa, sekä aikuisille että lapsille. Keski-Pohjanmaan murteella hän on kirjoittanut aiemmin runsaasti suosiota saaneen runokokoelman Ulijasta väkiä (Sammakko 2003).