Ihmisen ikuisen haaveen lentämisestä teki todeksi tekniikan kehitys. Liitämisestä keveiden siipirakennelmien varassa ja leijunnasta kuumailtapalloilla päästiin hallittuun lentoon ilmaa raskaammalla lentokoneella perustavaa laatua olevien lentoteknillisten innovaatioiden avulla. Polttomoottorien kehityksessä oli tehon suhde painoon saatu nostetuksi niin suureksi, että se salli rakenteellisesti riittävän lujan ja aerodynaamisesti stabiilin runko- ja siipirakenteen nostamisen ilmaan.



Ensimmäisen lennon toteuttaneet veljekset Wilbur ja Orville Wright testasivat ideoitaan omatekoisessa tuulitunnelissa osoittaen jo tuolloin lentämiseen liittyvien teknisten valmistelujen ja testauksen tärkeyden. Eräs Wright-veljesten tärkeimmistä oivallusista oli koneen ohjauskyvyn varmistaminen joustavaksi rakennetun siiven väännöllä, wing warpingilla. Tuosta vuoden 1903 ensilennosta on lentoteknillinen kehitys ottanut hämmästyttävän pitkiä harppauksia aina kuussa käyntiin asti.



Ilmavoimiemme lentoteknillinen toiminta on vastaavalla tavalla edennyt jatkuvasti aikakausia seuraten, aina kansainvälistä vertailutasoa pienemmin resurssein, mutta toisaalta aina innovaatiokyvyltään ja työmotivaatioltaan omassa luokassaan. Lentotekniikka on alusta alkaen ollut kaiken lentotoiminnan perustekijä, sillä ilman sitä ei lennetä.



Hansasta Hornettiin -kirja kuvaa kattavalla tavalla ilmavoimien lentotekniikan kehityksen volyymiltaan ja toimintavarmuudeltaan vaatimattomasta alusta kansainvälisen kärkikategorian laatuedustajaksi. Lentoteknillisen henkilöstön kyky selvittää niin määrärahapuutteiden kuin sotienkin aiheuttamat ongelmatilanteet saa kirjassa monipuolisen käsittelyn antaen samalla hyvän perustan tulevaisuuden toimintaperiaatteille.



Lentotoiminnalle ominainen tiivis yhteistyö ja eri tehtäviä toteuttavien keskinäinen arvostus vaativissa ja samalla palkitsevissa suorituksissa tulee selkeästi esiin vahvan ammattiin omistautumisen muodossa.