Heidi Kenttälän ja Minsku Tammelan kokoama Sylvi Kujalan laulukirja saa päivänvalon liki puolen vuosisadan odotuksen jälkeen Kansanmusiikki-instituutin julkaisemana.

Kittilän Tepsan kylässä elänyt Sylvi Kujala (1910–1990) oli yksi viimeisistä suurista muistinvaraisista perinnelaulajista. ”Tepsan satakieli” häikäisi niin muistillaan, taidoillaan, tulkinnoillaan kuin ohjelmistonsa laajuudella ja monipuolisuudella, ja elämänsä loppupuolella hän nousi valtakunnalliseenkin julkisuuteen.

Kujala oppi suurimman osan ohjelmistostaan lapsuudessaan pääasiassa perheeltään ja lähisukulaisiltaan, mutta hän teki myös omia lauluja ja muunteli entisiä omikseen. Repertoaarissa oli työväenlauluja, piirileikkilauluja, balladeja, arkkiveisuja, paikallisten lauluntekijöiden sepitteitä, vankilauluja, kulkurilauluja, tanssilauluja, rallatuksia, masurkkoja, valsseja, sottiiseja, marsseja, jenkkoja, polkkia, karjankutsuja, iskelmiä sekä omia sepitteitä, ja myös virsikirjan hän osasi kannesta kanteen. Kujalan laulutyyli on rytminen ja suora, tanssilajin tyylin mukainen.

Kujalan laulutulkintoja tallensivat 1970-luvulla kaikkiaan 354 kappaletta perinteenkerääjät Heikki Kerola, Jouko Pounusaari ja Erkki Ala-Könni. Ajatus laulujen nuotintamisesta ja kokoamisesta kansien väliin syntyi jo tuolloin mutta jäi toteutumatta, kunnes muutama vuosi sitten kittiläläislähtöiset kansanmusiikin ammattilaiset Heidi Kenttälä ja Minna-Liisa Tammela tarttuivat asiaan. He ovat valinneet kokoelmaan ja nuotintaneet 46 Kujalan keskeistä laulua. Laulajan elämäntarinaa saattelee kittiläläistaiteilija Reijo Raekallion upea kuvitus.