Ikirouta sulaa on sattuvien sanojen riemua ja ohikiitävien oivallusten virtaa. Heidin ote on toisessa teoksessaan entistäkin varmempi, kynä sitäkin terävämpi. Hellässä syleilyssä ikiroutakin sulaa. Virtaava vesi pesee lukijan sielua myöten. Ja jatkaa matkaa.