Vuonna 1953 ilmestynyt Johdatus metafysiikkaan on Martin Heideggerin (1889-1976) tunnetuimpia teoksia ja samalla oivallinen johdatus hänen myöhäisajatteluunsa. Se perustuu Heideggerin vuonna 1935 Freiburgissa pitämiin luentoihin. Luentojen taustalla on Heideggerin varhaisessa pääteoksessaan Oleminen ja aika (1927) avaama kysymys olemisen mielestä.

Luennot alkavat kysymyksestä miksi ylipäätään on olevaa, pikemmin kuin ei mitään? Heidegger ei kuitenkaan enää lähesty olemiskysymystä ensisijaisesti ihmisen olemistavan pohjalta vaan ennen muuta historiallisessa valossa: luennot luotaavat länsimaista ajattelua antiikin Kreikasta saakka ohjanneen metafyysisen ajatteluperinteen perimmäisiä ja kyseenalaistumattomia lähtökohtia ja rajauksia. Ne pohjustavat Heideggerin myöhäisajattelussa tavoiteltua jälkimetafyysistä näkökulmaa pyrkimällä osoittamaan, miten oleminen on metafysiikassa ymmärretty olevan pysyväksi läsnäoloksi ajattelulle.

Luennot sisältävät vaikutusvaltaisia ja kiisteltyjä tulkintoja esisokraattisesta filosofiasta (Parmenides, Herakleitos) ja runoudesta (Sofokles).