Raadollisen runollisesta ja alkuvoimaisen omaäänisestä lyhytproosastaan tunnetun Hanna Haurun uusin novellikokoelma koostuu tarinoista, joissa joku aina haluaa ja pääsee pois entisestä elämästä. Aiempaan verrattuna muutos voi olla hyvinkin radikaali ja absurdi.

Muutos ei koske ainoastaan novellikokoelman henkilöiden -elämää: myös Haurun tyylissä on uusia sävyjä. Elämän pimeiden puolien aistillisen vahvan kuvauksen lisäksi tarinoissa pilkahtelee hervotonta huumoria ja hennon anarkian versoja.

Hanna Hauru (s. 1978) on kotoisin Oulusta ja asuu Tampereella. Häneltä on julkaistu aiemmin lyhytproosateokset Eivätkä he koskaan hymyilleet (2002) ja Raaka punainen marja (2004) sekä pienoisromaani Tyhjien sielujen saari (2005). Hauru on vapaa kirjailija ja sanataideopettaja.

Tyhjien sielujen saaresta sanottua:

"Koostaan huolimatta täyteen ladattu, nimeään myöten pakahduttava kirja." - Marko Ikävalko, Kirjatyö

"Hauru on yksi nuoria, nousevia kirjailijalupauksia - nainen jolla on nuoresta iästään huolimatta omaperäinen ääni. Haurun tapa käyttää kieltä ja luoda lyhyitä, karun runollisia lukuja on harvinaista." - Kai Kiviranta, Uusi Nainen