Harry Forsblomin kuudes kokoelma on vahvan tietoinen niin kielestään kuin siitä ajasta, jossa sitä kirjoitetaan: samalla kun ilmaisu on keskittynyttä, teemojen eteneminen on lähes riehakkaan vapaata. Tekijä hyödyntää kokeneesti, tehokkaasti ja ironisesti niin kansallisen ideologiaperinteen, arkipuheen kuin populaarikulttuurinkin kuvastoa, pelkäämättä välillä näyttää keskeislyyrisen yksityiseltäkään. Runopuhe vuorottelee proosa- ja säe-elementtejä, ja kokonaisuus piirtyy tekijän edellisen kokoelman tapaan äärikonkreettiseksi runoelmaksi, jonka teemat kiteytyvät kokoelman nimeä kantavan loppujakson pitkissä runoissa. Lausuketjujen poimuissa on lopulta tilaa kaikille ajoille, ja: kaikki mikä on vuorossa on seuraavaa säkeistöä , ja sinun silmäsi on maailman, historian, / Polyfemoksen puhkaistu silmä / ja itkee, tieto on lisännyt kykloopin tuskaa . Siltikään meidän konsonanttien kesken ei voi tietää / mistä milloinkin on puhe Puolassa .

Harry Forsblom (s. 1943) on pitkän linjan kriitikko, runoilija, prosaisti ja suomentaja, jonka tuorein teos ennen tätä kokoelmaa on romaani Kieli edellä tulevaisuuteen (ntamo 2015). Hän on kirjoittanut kritiikkiä Helsingin Sanomiin vuosina 1965–1985, Parnassoon vuodesta 1967 sekä Uuteen Suomeen, Kalevaan ja Demariin. Hänen lukuisat proosasuomennoksensa sisältävät mm. Bernard Malamudin ja Thomas Hardyn teoksia. Vuosina 1993–2012 Forsblom toimi helsinkiläisen Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun kirjailijaopettajana ja vuodesta 1999 kirjoittajakoulutuksen johtajana. Vuonna 2001 hän väitteli tohtoriksi 400-sivuisella teoksella Concepts of Postmodernism.