Saariston rauhassa, kaikessa yksinkertaisuudessaan, voimme olla itsenämme – ja rakkaus saa kasvaa, ilman kiirettä, luonnon sykkivän sydämen rytmissä. Saariston hiljaisina hetkinä voimme vain olla sitä, mitä olemme. Yhtä kaunista on silloin, kun meri lyö rajusti kallioita vasten, ikään kuin haluten repiä saaren kahtia. Myrskyn raivo täyttää ilman suolaroiskeella ja tummat pilvet kulkevat valtavana uhkaavana muurina. Tuuli piiskaa puita, taivuttaen niitä kuin hauraita kuiskauksia kaikuen luonnon vihasta.

Aikamme Porsskärissä on opettanut meitä elämään tasapainossa luonnon kanssa. Meri, purjehtiminen ja veneet määrittelivät arkeamme puolet vuodesta ja tämä välittyy myös taiteellisessa tuotannossani. Grafiikan ja sekatekniikkojen lisäksi yhtenä työvälineenä oli kamera. Valokuvia on kertynyt saaristosta kymmeniä tuhansia, ja näitä olen viime vuosina digitoinut näyttelyä ja tätä kirjaa varten.

Skärgårdens ro, i all sin enkelhet, blir en plats där vi kan vara oss själva – och där kärleken får växa, utan brådska, i rytmen av naturens pulserande hjärta. Under skärgårdens tysta ögonblick kan vi bara vara den vi är. Lika vackert är det då havet slår vilt mot klipporna, som om det ville riva ön itu. Stormens raseri fyller luften med salta stänk och mörka skyar rullar fram som en mäktig, hotfull mur. Vindarna piskar genom träden, böjer dem som skröpliga viskningar, och det ekar av naturens vrede.

Vår tid på Porsskär har lärt oss att leva i balans med naturen. Havet, seglingen och båtar definierade vår vardag i trettio års tid och detta återspeglas i min konstnärliga produktion. Grafiken och blandtekniken kompletterades av kameran. Åtskilliga bilder har digitaliserats och sållats fram för en konstutställning och denna bok.