Iiiiik! Nyt saa fanittaa uutta kirjallista lahjakkuutta!
15-vuotias Rene Kolppanen on selvinnyt yläkoulusta noudattamalla isoveljensä sääntöjä: ”A) Älä tee itsestäsi numeroa. B) Ole huomaamaton. C) Ole keskiverto. D) Älä rakastu koulun kauneimpiin tyttöihin.” Pian Rene voi jättää taakseen koulun, kylän ja ihmiset. Kuka nyt haluaisi jäädä Kiukaisille? Siellä ei tapahdu mitään, eikä tule koskaan tapahtumaankaan. Kukaan kuuluisa ei ole koskaan tullut Kiukaisilta.*
Mutta juuri kun maali häämöttää, Rene alkaa epäillä. Onko vaatimattomuus ja näkymättömyys sittenkään minkään väärti? Kolme kuukautta ennen koulun loppua Rene saa hullun idean. Jos kerran tähdet eivät tule heidän luokseen, heidän pitää mennä niiden luokse. Tai tarkemmin ottaen heidän pitää itse ryhtyä sellaisiksi. Poikabändiksi.
Koulun kaunein tyttökin alkaa pitää paikallista poikabändiä, jos nyt ei maailman siisteimpänä, niin ainakin hyvänä vitsinä. Mutta mikä alkaa heittona (coverbiisit, taustanauhat, hauska koreografia ja rutkasti itseironiaa), muuttuu pian oikeaksi yritykseksi. Rene saa huomata että joskus elämässä kannattaa uskaltaa. Vai kannattaako?
Kotitekoisen poikabändin alkeet on hurmaava kasvutarina, johon on salavihkaa lisätty mausteeksi nerokkaita juonenkäänteitä, pettämätöntä sarkasmia ja aitoa nuoruudenvimmaa.
* ”Siinä se nähtiin, tätä juuri tarkoitin! Kukaan ei tunne Kiukaisia. Jopa oma kustantaja taivuttaa sanan väärin. Se on KIUKAISIIN ja KIUKAISISTA. Mutta turha sitä on oikoa tässä ja nyt. Kuka sen muistaisi? Aivan sama kuin yrittäisi saada kauniiden tyttöjen huomiota kiltisti pyytämällä. Ei, mikään ei muutu, jos yrittää mumista kiltisti. Pitää tehdä jotain. Pitää jäädä historiaan. Minulla on syyni.” Rene