Kaksi klassisen sadun muotoon kirjoitettua kertomusta tempaavat lukijan seikkailuihin outojen olentojen maailmoihin.

Eräänä aamuna meren valtakunnassa kaikki on mullin mallin. Vesi on likaista kuin kuralätäkössä, Merenvaltiaan hopeinen kruunu on ruosteista rautaa ja hänen voimansa ovat ehtymässä.

Vain ikiaikainen Puhtaan Veden Lähde voi palauttaa Merenvaltiaan voimat ja pelastaa meren. Mutta sitä varten on siirrettävä sijoiltaan kokonainen kaupunki ihmisineen kaikkineen. Puhtaan Veden Lähde on syvällä maan uumenissa kaupungin alla. Merimies Mikkonen ja Orpo-Hanna kuulevat Merenvaltiaan hädästä ja panevat toimeksi.

Toinen satu kertoo Kalastaja-Eenokin haaksirikosta yksisilmäisten onkimiesten saarelle. Ja siitä, kuinka kukaan voi saada päähänsä pyytää kalaa pelkällä siiman pätkällä, ilman koukkua, ilman syöttiä.

Yön pimeydessä Eenokki pääsee perille onkimiesten ja saarta hallitsevan valtiattaren salaisuudesta.

Mutta saatuaan selville totuuden Eenokki joutuu kiperän kysymyksen eteen: ”Eikö ole joskus onnellisempaa haaveilla siitä, mitä ei ole nähnyt, kuin nähdä se, mistä on haaveillut?” Aamu antaa vastauksen – ja yksisilmäisille onkimiehille mojovan yllätyksen.