– Mitkä sairaudet nimettiin kansantaudeiksi 1900-luvun alussa?
– Miksi mielisairaalat nähtiin 1920- ja 1930-luvuilla kansan terveyden uhkaksi?
– Miksi äitien ja lasten terveys nostettiin sodanjälkeisessä Suomessa painopistealueeksi?
– Miten aikuisten miesten ennenaikaiset kuolemat kytkeytyivät terveyskeskusten perustamiseen?
– Miksi terveyspalveluiden rakentamista arvosteltiin 1970-luvulla ”vuotavan veneen paikkailuksi”?

Terveyden jäljillä luo kokonaiskuvan suomalaisen terveyspolitiikan rakentumisesta 1900-luvulla. Teos jäsentää terveyspolitiikan pitkän linja kehityksen viiteen lähtökohdiltaan, perusteluiltaan ja painopisteeltään erilaiseen kauteen. Tutkimuksessa edetään 1900-luvun alun kulkutautiepidemioiden herättämästä hygieniakamppailusta rotuhygienian esiinnousuun ja 1940-luvun väestöpoliittiseen keskusteluun. Lisäksi tarkastellaan, kuinka 1960-luvun lopulla painopiste siirtyi terveyspalveluiden saatavuuden turvaamisesta terveyttä edistäviin yhteiskuntapoliittisiin ratkaisuihin. Osoittamalla, miten näkemykset terveydestä, terveysongelmista terveyden saavuttamisen keinoista sekä yksilön ja julkisen vallan vastuusta ovat muuttuneet, teos antaa historiallista perspektiiviä nykypäivän terveyskeskustelulle.

Teos soveltuu sosiaali- ja terveysalan oppikirjaksi yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä alan perusteokseksi kaikille terveyden ja suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä kiinnostuneille.