Urheilu ja liikunta ovat perinteisesti kuuluneet suomalaiseen näkemykseen hyvästä ja terveellisestä elämästä, ja myös niiden pedagogista merkitystä osana tasapainoista aikuiseksi kasvamista on korostettu. Tutkimukset ja tilastotieto osoittavat liikunnan harrastamisen olevan yhteydessä sekä koettuun että mitattuun fyysiseen ja henkiseen terveyteen.

Liikunnan ympärillä käytyä aikalaiskeskustelua sävyttää kuitenkin tiivistyvä huoli siitä, että sekä teknologian kehittyminen että kulttuuriset arvostusten muutokset ovat tehneet nuoristamme laiskoja liikkujia – jopa siinä määrin, että asiasta on alettu puhua kansanterveydellisenä ongelmana, joka realisoituu viimeistään lähivuosikymmeninä.

Tämän pamfletin kirjoituksissa nostetaan esiin erilaisia nuorten liikuntaan liittyviä rakenteellisia epäkohtia. Esimerkiksi koulun jäykät toimintarakenteet ja oma-aloitteisuutta vieroksuva mentaliteetti, reuna-alueiden vähäiset tai olemattomat harrastusmahdollisuudet, resursoinnin epäsuhdat, nuorten sosiaaliseen taustaan liittyvät tekijät ja rasismi ovat tekemässä liikunta- ja urheilutoiminnasta samalla tavalla polarisoitunutta kuin muistakin elämän toimintakentistä. Kirjoittajat ehdottavat ratkaisuiksi yhteiskunnan liikuntavastuuta, uutta urheilukulttuuria, nuorten osallisuuden tukemista ja kriittisyyttä suureellisten visioiden edessä.