Millaisia ovat mm. ahneuden haalistunut varjo, älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi tai maailma aatteiden ja kuvitelmien takana, Chaplinin humanismi, Päivi Räsäsen Akilleen kantapää, tai mihin Yhdysvallat on menossa, entä Majakovski historian jäljessä, tai sympaattinen ajopuuteoria Pyhtäältä, tai Unam sanctam-bullan merkitys historian läksynä asian jo unohtaneille nykysukupolville ja kertomus valeuutiskeisarista sekä Norjan mitalirohmut ja Donnerin fernandopessoalaisuus?

Näistä asioista kirjoittavat kolmannessa yhteisessä kirjassaan professori Timo Airaksisen johtaman suomalaiset arvot kriisissä kirja -ja tutkimusprojektiin kuuluvan uudenlaisen filosofis-kulttuurisen verkkolehti digivallila.comin päätoimittajat, kulttuuritoimittaja, kriitikko ja esseisti Harald Olausen sekä Vapaa-ajattelijoiden liiton lehden toimitussihteeri, tohtorikoulutettava ja kriitikko Eero K.V. Suorsa uutuuskirjassaan "Kauneuden kirous ja Liian paljon nuorena sekä muita filosofisia kulttuuriesseitä". Yleisinhimillisiin arvo - ja merkityskysymyksiin kytkeytyessään hyvä taide ja kritiikki lähestyy etiikkaa. Ehkä myös ripaus mystiikkaa tarvitaan, ettei ihminen muuttuisi ennalta arvattavaksi koneeksi, jos ihminen tietäisi itsestään kaiken niin kuin pahimmissa uhkakuvissa on esitetty tieteen voittokulun loppupäässä. Siksi taidetta ja kritiikkiä ehkä tarvitaan. Vai tarvitaanko?