Gonzojournalisti ja queerkirjailija Harald Olausen aloitti erilaisten homokirjojen sarjan Egyptin prinssi ja muita homonovelleja kirjallaan tasan kymmenen vuotta sitten vuonna 2012. Olausen kuvailee homojen elämää raakarealistisesti alavireisestä, mutta todennäköisestä näkövinkkelistä, kaihtamatta puhua suoraan tai esittää asioita sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat. Siitä huolimatta Olausen ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä realisti, vaan enemmänkin ibseniläinen elämänvalhetta tutkiva epäilijä, jonka kieli on runollista ja ajatukset muutaman sentin päässä päästä irti tuulessa vapaana kulkien. Muut kustantajat eivät kirjaa halunneet, joten Olausen perusti ystäviensä kanssa oman pienen laatukustantamon, Kulttuuriklubin.

Kriitikot ylistivät Olausenin ensimmäisen homokirjan sisältämää hurjaa vimmaa, kaunista kieltä ja salaviisasta otetta. Yhden kriitikon mukaan Olausenin ensimmäisestä homokirjasta näkyi, että hänellä on paljon annettavaa taiteelle. Homonovelleja II - Jäähyväisiä on Olausenin kymmenes homokirja. Tahti jatkuu yhtä hengästyttävänä ja aiheet samalla tapaa yhtä kiinnostavan epätavallisina, kuin hänen ensimmäisessä ja muissa homokirjoissaankin. Homonovelleja II:sen teemana ovat erilaiset jäähyväiset niin elämässä, kuolemassa, kuin haaveissakin; ne, joita emme saa sanotuksi, ja siksi ne kummittelevat vielä meidän jälkeemmekin maailmassa yhtä levottomina kuin me itsekin silloin, kun niiden kanssa jahkailimme ja niitä pähkäilimme: Ikävintä ovat ne jäähyväiset, jotka jäävät sanomatta tai kokematta, kun kaikki yhtäkkiä loppuu tai katoaa eikä mitään muuta enää ole, kuin ei mitään - ei edes jäähyväisiä.