Kauttaaltaan kuvitettu muumi-väitöskirja! Teos tuo tuoreen ja kiinnostavan näkökulman kuvakirjojen lukemiseen.

Eri ilmaisumuotojen yhdistäminen oli Tove Janssonille luontevaa ja tyypillistä hänen koko taiteelleen. Silti muumikirjoihin kohdistunut tutkimus on toistaiseksi keskittynyt joko hänen kirjalliseen tuotantoonsa tai kuva- ja kuvitustaiteeseen. Tässä niin sisällöltään kuin kuvitukseltaan ainutlaatuisessa väitöskirjassa ote on monitieteinen. Teos käsittelee muumiteoksia kokonaisuuksina, joissa kuvalla ja sanalla on yhtäläinen painoarvo.

Sirke Happonen on hyödyntänyt tutkimuksessaan alkuperäisten muumikirjojen lisäksi kuvitusluonnoksia ja käsikirjoituksia. Näiden myötä teos esittelee runsaasti uutta kuvamateriaalia. Luonnokset avaavat näköalan Tove Janssonin työskentelytapoihin, hänen kirjailija- ja taiteilijakäsitykseensä sekä keinoihin, joilla hän sommitteli teoksiinsa huumoria, jännitystä ja traagisiakin jännitteitä. Erityisen selvästi niistä hahmottuu liikkeen ja tanssin merkitys muumiteoksissa – asiat, jotka olivat erityisen tärkeitä tekijälle itselleen.

Kauttaaltaan kuvitettu muumi-väitöskirja

”Tukan voi piirtää ilmankin keltaista väriä siten että se näyttää keltaiselta”, toteaa Tove Janssonia muistuttava minäkertoja Janssonin novellissa Anna.

Tove Jansson jäi kirjallisuuden ja taiteen historiaan lähinnä muumikirjoillaan ja -sarjakuvillaan, mutta Anna-novellin kertojahahmo tiivistää Janssonin poikkeuksellisen lähestymistavan työhönsä. Kuten Janssonin ihailijat tietävät, Jansson ei vain kuvittanut tekstejään. Hän rakensi omanlaisensa kuvamaailman, kokonaisuuden, jossa teksti ja kuvitus elävät toistensa mukana ja luovat myös muumeille tyypillistä huumoria. Tove Jansson hallitsi laajalti eri tekniikoita, ja samalla kun seikkailut muumikirjoissa vaihtuvat ulkoisesta maailmasta pikku hiljaa mielensisäisiin kamppailuihin, myös kuvitus muuttuu.

Väitöskirjassaan Sirke Happonen tarkastelee, kuinka Tove Jansson yhdisti kuvitusta ja tekstiä muumikirjoissaan ja miten esimerkiksi liikkeen ja pysähdyksen tuntu on niissä luotu. Happonen nostaa esiin Janssonin kuvitusluonnoksia ja työsuunnitelmia ja tarkastelee Janssonin varhaisia kuvitustöitä. Samalla teos tuo tuoreen ja kiinnostavan näkökulman kuvakirjojen lukemiseen.