Hans von Luck palveli toisessa maailmansodassa 7. ja 21. panssaridivisioonissa Puolan, Ranskan, Pohjois-Afrikan, Italian ja Neuvostoliiton rintamilla, muun muassa sotamarsalkka Erwin Rommelin alaisena. Vuonna 1939 hänen motorisoitu yksikkönsä oli eräs ensimmäisistä Puolan rajan ylittäneistä yksiköistä toisen maailmansodan alkaessa. Hän haavoittui kahdesti ja hänelle myönnettiin kaksi Saksan sotavoimien korkeinta kunniamerkkiä: Saksan kultainen risti sekä Rautaristin ritariristi. Sodan loppuvaiheissa hän oli eräs Wehrmachtin nuorimmista eversteistä.

Taisteltuaan useilla rintamilla hän joutui huhtikuussa 1945 neuvostojoukkojen vangiksi. Hän vietti viisi vuotta sotavankileireillä Georgiassa ja Kaukasiassa. Vaikka von Luckia ei tuomittu mistään sotarikoksista, hän vapautui vasta vuonna 1950. Runsas kuvitus.