Hymylahkolaisia ja itkuistuntoja, sokea maalari nimeltä Doris ja duffelitakki jonka sisältä löytyy arkkitehti... Kuvataiteilija-kirjailijan omaelämäkerrallisen trilogian valloittava päätösromaani on oikea runsaudensarvi.

Savonlinnan taidelukio aatteellisine leireineen on vain alkusoitto Anteron itsenäistymisen ja taiteilijaksi kasvamisen tiellä. Taideakatemian pääsykokeiden jälkeen on otettava haltuun Helsinki.

Jo opiskelijaboksin etsintä osoittautuu monivaiheiseksi seikkailuksi, jonka edetessä Antero tutustuu mm. vaatteistaan ulos lihoneeseen operettilaulajattareen, kapellimestari Georg de Godzinskyyn ja pappisseminaarilaiseen joka käyttää peruukkia.

Anteron tunne-elämän mullistaa rakastuminen duffelitakkiin, ja arkkitehtiin takin sisällä. Liitto on kuin Orleansin piiritys, lyhyt mutta vaikutuksiltaan kauaskantoinen.

Monenkirjavien kokemusten loppusummana Antero pääsee pitämään ensimmäisen omien töidensä näyttelyn. Avajaisista kehkeytyy viimeinen välienselvittely isän kanssa.