Omaelämäkerrallisen sarjan viides osa on musiikin ja ystävyyden ylistys.

Antero karistaa kotimaan pölyt jaloistaan ja muuttaa Pariisiin. Hän pyöräilee suurkaupungin yössä, ystävystyy suomalaista nykyrunoutta kääntävän Jean-Jacquesin kanssa, lumoutuu metrotunneleissa soittavan harpistin musiikista ja tutustuu arvaamattomaan tohtoriin, joka teettää itsestään loputtomiin muotokuvia. Taustalla soi Schubert, kun Anteron kaksi suurta intohimoa, kuvataide ja musiikki, kietoutuvat yhteen.

"Kerronta on iloittelevaa, totista, nopeaa, levollista. Tekstiä, joka vie mennessään." -Hämeen Sanomat

"Eloisasta kuvauksesta ja kielestä pitävälle Anteron henkevä, vuoroin vakava ja leikkisä seura on silkkaa nautintoa." -Aamulehti