”Kaupungin talot” on Hannu Uhlgrenin kolmas runoteos. Kirjailija on 46-vuotias vantaalaistunut, junantuoma savolainen, joka pohdiskelee elämän pieniä ja isoja ilmiöitä, niin maalaisen kuin kaupunkilaisenkin näkökulmasta.

Runot kertovat pienen palan siitä muutoksesta, mitä Suomi on kokenut 100 vuoden itsenäisyyden aikana. Kaupungit kasvavat, ihmiset ahtautuvat pienelle alueelle asfalttibetoniviidakkoon ja elämä on jatkuvaa etsimistä, vaikka kaikki tarpeellinen olisikin jo olemassa.

Jokainen haluaa olla hyväksytty, rakastettu ja onnellinen, olipa juuret missä tahansa, tai olipa ne revitty minne tahansa. Kivitalojen paksujen seinien sisällä elää aina toivo.