Tämä laadullinen, pedagoginen tutkimus tarkastelee kokonaisvaltaisesti ruumiillisten näyttelemisen harjoittelutapojen ominaislaatua ja etiikkaa sekä niiden käyttöä jatkumossa, joka ulottuu nuorten teatteriopetuksesta ammattinäyttelijöiden harjoitteluun. Kokonaisvaltaisesti ruumiillisilla näyttelemisen harjoittelutavoilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa lähestymistapaa, joka painottaa esiintyjän tuntevan ruumiin keskeisyyttä teatterillisessa tapahtumassa, ajatusta ruumiin ja mielen kietoutumisesta yhteen inhimillisessä kokemuksessa ja yksilöllisen kokemuksen loputtoman laajaa monisäikeisyyttä. Tässä tutkimuksessa esitetyt ajatukset ovat syntyneet sekä käytännön työskentelyn että haastattelujen ja kyselyjen kautta. Kyseessä olevien kurssien opiskelijoina, haasteltavina ja kyselyihin vastaajina sekä kirjoittajan harjoittelu- ja keskustelukumppaneina on ollut sekä lukio- ja korkeakouluopiskelijoita että ammattinäyttelijöitä ja tutkijoita. Tämän tutkimuksen valossa nuorten teatteriopetuksessa on tarvetta kokonaisvaltaisen ruumiillisille näyttelemisen harjoittelutavoille vaihtoehtona perinteisille harjoittelutavoille.

Tämä tutkimus tähdentää, että jatkossa tutkimuksen tehtävänä on kehittää edelleen näyttelijän harjoittelun terminologiaa ja arvioida harjoittelun etiikkaa, sekä nuorten teatteriopetuksessa että ammattinäyttelijöiden harjoittelussa. Kokonaisvaltaisesti ruumiillisia harjoittelutapoja voidaan kehittää ns. psykofyysisen näyttelijän harjoittelun traditioiden pohjalta, mutta näitä traditioita tulee arvioida kriittisesti ja perinpohjaisesti ennen soveltamista. Tämä tutkimus esittää myös, että henkilökohtaisen kasvun näkökulma on tärkeää ottaa huomioon harjoittelua suunniteltaessa. Tämä käsillä oleva kommentaari keskittyy näyttelijän harjoittelun problematiikkaan, ei nuorten teatteriopetukseen yleisemmällä tasolla. Laajempi näkökulma nuorten teatteriopetukseen on esillä tähän tutkimukseen kuuluvissa alkuperäisjulkaisuissa.