Julkaistuaan 1990-2000 kuusi romaania Hannu Simpura omistautui kahdeksikymmeneksi vuodeksi kirjoittamisen opettajaksi.
Syksyn 2024 Kirjoittakaa paremmin, hyvät ihmiset! – Romaani kirjoittajan kasvatuksesta merkitsee hänen tähänastisen kirjallisen ja opetuksellisen osaamisensa joutsenlaulua sekä rakentaa sillan hänen kirjailijuutensa aiemmasta poikkeavaan myöhäisvaiheeseen.
”Totuus ja kuolema katsovat vaatien, hyvät ihmiset, joten varokaa katteettoman suloisia itsepetoskuvia kirjoittamisestanne. Tunnustatte liian myöhään sielunne ja henkenne esteet ja pakot, joista irrottautumista muutos vaatisi. Ja mikä ikävintä – vasta sitten näette kirjoittamistanne vahingoittavan omaksi valinnaksenne.”
Kirjailijuudestaan ja kirjoittamisen opetuksestaan erkaantunut minäkertoja erehtyy vielä yhteen opetusepisodiin, jonka kirjaamisen hän uskoo rakentuvan opettajuutensa joutsenlauluksi ja sillaksi kirjailijuutensa myöhäisvaiheeseen, jonka ihanteena hehkuu lukioajan kahleeton luovuus.
Minäkertoja kuvittelee äitinsä istuvan haittaavana haamuna hänen sisäisen näyttämönsä katsomossa ja poistuvan vasta kuolemassaan, kun koittaa pääsiäinen.