Virtuoosimainen näkijä heittää lukijan silmille raadollisen kuvan politiikasta, avioliitosta, teknokulttuurista ja kulutusjuhlasta

Hans von Blixt asuu kaupungin vuokrayksiössä vauraan asuinalueen ja Finnsomalian välissä ja on kasannut vihaansa Suomalaista Elämänmuotoa kohtaan koko 90-luvun. Hänen tukikohtansa on Itiksenkahvila, jossa hän kohtaa naisiaan. Kun on kerran päässyt eroon ex-vaimosta, jolla on oikeudentaju päähän mapitettuna, tajuaa, ettänaiset on otettava "tunti ja pillu kerrallaan".

Mitään hyvää sanottavaa maailman tilasta ei Hans von Blixtin kuusikymmentä vuotta kestänyt matkailu pikkukoululaisesta eläkeläiseksi ole tuottanut. Arkadian natokiimaiset europellet, entiset missit,ulkopoliittiset Touho-serkut ja puolustusministeriön Vänrikki Nappulat manataan samaan kiehuvaan kattilaan, jonka yllä henkii Luovien Luoja ja Brändäreitten Brändäri.

Hansin tulikivenkatkuinen saarna nousee ulkopuolisuudentunteesta. "Miten minä näihin kaavoihin sopisin?", hän kysyy.