Kuinka on mahdollista, että vastasyntynyt ihmislapsi kehittää ensimmäisten elinvuosiensa aikana mieleensä järjestelmän, joka on rakenteeltaan paljon monimutkaisempi kuin vaikkapa koulumatematiikka?

Tämä järjestelmä on kieli, ja kaikilla ihmisillä näyttää olevan yhtäläinen valmius sen oppimiseen syntyperästä, ympäristöstä ja lahjakkuuseroista riippumatta. Kielikyky näyttää olevan ihmisen biologinen erityisominaisuus, samanlainen kuin linnunlaulu, muuttolintujen suunnistus tai mettä keräävien mehiläisten kyky viestiä toisilleen. Samalla kieli on kaiken kulttuurin perusta ja tältä osin erottaa ihmisen muista eläimistä.

Kieltä koskeviin peruskysymyksiin ei vielä tiedä vastausta kukaan. Miksei ole olemassa vain yhtä kieltä? Mistä ja milloin lajimme, Homo sapiens, on saanut kielikyvyn? Onko kyseessä ollut hidas luonnonvalinnan johdattama prosessi vai yksi nopea geneettinen mutaatio? Näitä kysymyksiä ja ennen kaikkea ihmiskielen rakennetta sekä kielten ja kielikuntien välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä pohtii Hannu Reime uudessa kirjassaan Ihmiskielen ihmeitä - Näkymiä kieleen, kieliin ja kulttuuriin.