Raoul Gustaf Wallenberg (1912-?) oli ruotsalainen liikemies, jonka Yhdysvaltojen tiedustelu rekrytoi vuonna 1944 Unkariin humanitaariseen työhön. Wallenberg esiintyi siellä ruotsalaisena diplomaattina. Hän katosi Budapestissä neuvostojoukkojen valtauksen jälkeen 17.1.1945. Neuvostoliitto oli edellisenä päivänä ilmoittanut hänen haltuunotostaan Ruotsille, joka vaikeni.

Raoul Wallenbergin vieläkin selvittämättömään kohtaloon oli kietoutunut monia poliittisia, taloudellisia ja humanitaarisia etuja, joita jakoivat kaikki hänen kohtalostaan vuosikymmenet vaienneet osapuolet: Ruotsi, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Kun Neuvostoliitto viimein vuoden 1957 alussa ilmoitti hänen kuolemastaan, oli suomalaisilla diplomaateilla Ruotsissa yllättävä osuus ilmoitukseenjohtaneissa KGB-vetoisissa yhteyksissä. Neuvostoliiton hajottua Moskovan arkistojen asiakirjat kyseenalaistivat Wallenbergin kuolemaa koskevan ilmoituksen.

Hannu Rautkallio on vuosien ajan koonnut Raoul Wallenbergin kohtaloa koskevia aineistoja Ruotsin, Yhdysvaltojen, Saksan ja Venäjän arkistoista. Hän tuo esille myös uutta häkellyttävää tietoa Ruotsin ja natsi-Saksan tiiviistä taloudellisista suhteista, joita Wallenbergien mahtisuku oli keskeisesti ohjaamassa ja hyötymästä niiden tuloksista.

Tässä kirjassa kysytään ja vastataan, miksi Ruotsi unohti Raoul Wallenbergin vuosikymmeniksi? Miksi amerikkalaiset vaikenivat hänestä? Miksi Neuvostoliitto vangitsi hänet? Mitkä hänen todelliset tehtävänsä olivat?