Ilmiöllä, jota kutsuttiin vasta 1970-luvulla "suomettumiseksi" oli juurensa 1950-luvulla, kun Urho Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran tasavallan presidentiksi. Lopputuloksen Kekkosen hyväksi vuonna 1956 takasivat lopulta Neuvostoliiton salaiset väliintulot.

Suomettumisella tarkoitetaan Neuvostoliiton vaikutuksen ulottumista laajasti ja suomalaisten itsensä myötävaikutuksella maan valtiolliseen ja yhteiskuntaelämään. Minkä hinnan suomalaiset ovat maksaneet seuranneiden kymmenien vuosien aikana tästä Neuvostoliiton väliintulosta? Maksavatko suomalaiset Neuvostoliiton ajan historiallista laskuaan vielä tänäänkin, kun vääristyneet mielikuvat "vahvasta presidentistä" ovat edelleenkin vallalla?

Alistumisen vuodet -kirjassa suomettumisen historiallista kehityskulkua ja sen seurauksia arvioidaan lähinnä 1950- ja 1960-lukujen näkökulmasta. Mitä Suomessa silloin todellakin tapahtui? Vuoden 1958 ja 1961 ns. ulkopoliittiset kriisit osoittautuvat nyt suomettumisen sisäpoliittisiksi ilmiöiksi. Presidentin Kremlin suhteita valvonut Neuvostoliiton ulkomaantiedustelun KGB:n poliittinen linja oli saanut Kekkosesta elinikäisen otteen, mikä nyt käy ilmi Moskovan arkistoista.

KGB:n vuonna 1956 kekkosen hyväksi tehtyjen poliittisen investoinnin vuoksi hänet oli valittava uudelleen vuosina 1962 ja 1968, jälkimmäisten vaalien jäädessä hänen valtakaudellaan viimeisiksi vapaiksi. Miten Suomelle oliksi käynyt, jos Kekkonen olisi epäonnistunut? Presidentin pitkäaikainen uskottu, Kremlin yhteysmies ja entinen suurlähettiläs Vladimir Stepanov vastaa: "Huonosti".

Yhteen mieheen vuosikymmeniksi sidotun tasavallan kulissien takaisista asioista saamme nyt ällistyttävää tietoa myös Yhdysvaltojen keskustiedustelulaitoksen CIA:n arkistoista. Amerikkalaiset olivat Suomessa vahvasti läsnä. KGB tiesi mitä CIA teki, ja päinvastoin. Moskovan vaikutus Suomessa oli vahvistunut vuodesta 1956 lähtien kaikilla rintamilla paitsi armeijassa ja suojelupoliisissa, jotka eivät olleet vielä 1960-luvullakaan Kekkosen ja Neuvostoliiton ohjauksessa.