Kalevalan kuvaama kirjokansi oli suomalaisille tuttu tähtitaivas. Vanhat kalliokaiverrukset Suomenniemeltä sisältävät saman tähtitarinan. Kalevala - matkaopas tähtiin rinnastaa Kalevalan ikiaikaisiin Sumerin ja Kiinan kulttuureihin ja niiden vuodenaikakäsityksiin ja kalentereihin. Modernin samposelityksen jo 1910-luvulla tuoneen professori Uno Harvan sanoin "Mutta harhapäätelmiinkin perustuen on tähän mennen ajan maailmankuvaan sisältynyt ihmiskunnan ihmeellisimpiä uskomuksia ja unelmia, joiden ei soisi koskaan tykkänään joutuvan unhoon."

Suomalaisten tietäjien tieto ei syvyydeltään kalpene historian saatossa, vaan on loputon runsaudensarvi. Metsän kuninkaalla, Tapiolla, ja hänen vaimollaan, Mielikillä, on korkeat asuinsijansa Linnunradan Tapomäessä. Syksyllä Otava nähtiin karhuna, kun taas keväällä suurena pilviveneenä, joka Sammonkin ryöstää. Ilmarinen Otava takoi taivaankantta kaikilla kansoilla.

Kalevalan ja Lönnrotin viitoittaman Suomen Kansan Vanhojen Runojen kertomuksista avautuu koko ihmiskunnan opin kirjo. Kalevalan viisaus pitää kätkössään muinaista tietoa kuin Raamattu konsanaan, eikä vähiten kertomukset kanteleen teosta. Otavan seitsemän tähden kannel antoi luonnon sävelet ja kanteleen teko kertoo kauniisti kesän kirkkaista sävelistä. Kalevalan runonkerronta ravitsee sieluamme ja sen sisäinen harmonia kertoo onnellisesta elämästä osana maailmankaikkeutta.

Kirjoittaja Hannu Piekkola on kansantaloustieteen professori ja tähtien tutkija aina astrologiaan perehtymistä myöten.