Kasper on tavallinen suomalainen mies, joka sattuu syntymään sodan aikana yksinhuoltajaäidin ainoaksi lapseksi. Iloista rosvoa hänestä ei tule, yksinäinen poika vain. Siitä tie alkaa ja kulkee erilaisten paikkakuntien, koulujen ja kokemusten halki aikuisuuteen; jos Kasper aikuiseksi sitten koskaan kasvaa.

Kasperin jatkuva kaipuu on paitsi rauhan ja luonnon niin etenkin naisen kaipuuta. Hän ihastuu, rakastuu, kiintyy, solmii liiton ja eroaa; joutuu itse asiassa useimmiten jätetyksi. Hengissä häntä pitää lähinnä toimittajan työ, joka vie monien työpaikkojen kautta suomalaisen sodanjälkeisen yhteiskunnan elämään, jossa myös on omat mutkansa.

Työpaikat vaihtuvat siinä kuin ihmissuhteet, iän myötä niidenkin löytäminen vaikeutuu. Monista umpikujista Kasper selviytyy, osin huumorilla. Silti lopulta tuntuu, ettei elämä enää kanna; on parempi itse päästää irti. Mutta edes kuolema ei tietenkään hänenlaistaan armahda ja palattava on. Millainen hänen elämästään on tuleva?

Hannu Mäkelä (s. 1943) julkaisi kaksi esikoisromaania vuonna 1965; kohta 60 vuotta sitten. Proosaa on kertynyt lähes 70 nimikettä, runojen ja lastenkirjojen kanssa itsenäisiä painettuja teoksia on jo yli 140.