Maanpeitekasvit kilpailevat voimakkaasti puun kanssa
Monet ympäristöongelmat liittyvät suoraan tai epäsuorasti maaperään. Tämän vuoksi kasvituotannossa pyritään rajoittamaan lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Samalla on kuitenkin etsittävä uusia ympäristöä säästäviä tuotantomenetelmiä. Maanpeitekasvien käyttö on nähty yhtenä keinona pyrittäessä kohti kestävän kehityksen mukaista tuotantoa. Kasvipeitteisyys vähentää esim. veden pintavirtailua ja ravinteiden huuhtoutumista.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin koivun ja maanpeitekasvin vuorovaikutuksia ja vaikutuksia maahan taimitarhaolosuhteissa. Maanpeitekasveina oli yksi- ja monivuotisia apiloita ja punanata. Apilat kiinnostavat peitekasveina, koska niiden juuristossa toimivien bakteerien typensidontakyvyn uskotaan hyödyntävän seuralaiskasvia.
Koivu kasvoi parhaiten paljaalla maalla ja yksivuotisilla keskikesällä kylvetyillä apilaruuduilla. Monivuotiset apilat ja punanata sen sijaan rajoittivat voimakkaasti koivuntaimien kasvua. Neljän koevuoden jälkeen maan ravinnetila oli useimpien ravinteiden osalta kaikilla koejäsenillä lähes sama, mutta koivun ravinnetilassa oli huomattavia eroja. Maan nitraattityppipitoisuus oli korkein paljaalla maalla ja toiseksi korkein yksivuotisilla apilaruuduilla. Näillä koejäsenillä koivun typpi-, kalium- ja rautapitoisuudet olivat myös korkeimmat.
Tutkimuksen mukaan kilpailu typestä ja mahdollisesti myös vedestä vaikuttaa eniten puiden kasvuun. Kilpailu näyttää olevan voimakkainta alkukesällä. Maan mikrobibiomassa ja maahengitys olivat korkeimmat monivuotisilla apila- ja nataruuduilla, joten myös mikrobit ilmeisesti kilpailevat kasvien kanssa ravinteista.
Tutkimus osoitti, että maanpeitekasvien vaikutukset ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Olisikin tärkeä löytää hyvin peittäviä lajeja, jotka eivät kilpailisi liian voimakkasti pääkasvin kanss