Hanna Stormin kolmas runokokoelma Silittäisinkö häntä vähän pohtii ihmisen ja koiran suhdetta sekä epänormatiivista perhettä. Kaksi ihmistä tapaa ja rakastuu. Toisella heistä on koira. Koira ja kaksi ihmistä muodostavat perheen, jossa kukaan ei ole kenenkään lapsi eikä vanhempi. Teos suhtautuu kriittisesti romanttiseen kuvastoon ja haastaa sitä; rakastuminen, yhteenmuutto, asunnon ostaminen ja lasten hankkiminen eivät ole vakio, vaikka kuvasto vaikuttaa keskuudessamme vahvana. Tärkeä osa kirjan tematiikkaa on lemmikkienpidon etiikka. Parhaassakin tapauksessa lemmikki on ihmisen käskyvallan alla, ja ihminen päättää lemmikkinsä elämän kulusta. Lemmikit ovat yksilöitä, joilla on oma elämä ja omat lajityypilliset tarpeensa. Hanna Stormilta on aiemmin julkaistu runokokoelmat kutsun itseni kylään (2018) ja Kanootin säilyttämisestä talven yli (2020).
Hanna Storm on Turussa asuva runoilija ja esitystaiteilija, joka on tarkastellut taiteessaan ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. Stormin runoja on julkaistu useissa kirjallisuus- ja kulttuurilehdissä kuten Tuli & Savussa, Parnassossa, Nokturnossa, Zeldassa ja Nuori Voima -verkkolehdessä. Parhaillaan Storm työstää KOIRA (Tämä on ihmisen tarina) -nimistä runoesitystä, joka pohjautuu hänen uusimpaan kokoelmaansa Silittäisinkö häntä vähän. Koulutukseltaan Storm on kirjallisuustieteen tohtori.