Kielletty kupoli, avattu alttari tutkimuksen kohteena on ortodoksisen kirkkoarkkitehtuurin muotokielen muuttuminen ”vieraasta” eli venäläiseksi koetusta suomalaiseksi eli ”kansalliseksi”. Läpileikkaavana teemana on kulttuuriperinnön arvottaminen.

Tutkimus selvittää perusteellisesti Suomen ortodoksisten kirkkojen ja rukoushuoneiden vähän tunnettua sotienvälisen ajan suunnittelua ja rakentamista, ja nostaa esiin arkkitehtonisten piirteiden keskeisyyden poliittisessa diskurssissa. Toimijoina ovat valtion viranomaiset, kirkollinen keskushallinto, papisto ja yksityishenkilöt. Esiin nousee suomalaistamistoimenpiteiden kohteena olleen ortodoksisen kulttuurin moniäänisyys. Mukana on laaja liiteosa sekä sisällissodan vaikeassa murroksessa takavarikoinnin kohteiksi joutuneista pyhäköistä että uusista rakennushankkeista. Tutkimus havainnollistaa, kuinka tärkeä merkitys poisvalituilla ja hävinneellä kulttuuriperinnöllä on kokonaiskuvan ymmärtämisen kannalta.