Kristittyjen, juutalaisten sekä muslimien ainoa todiste siitä, että Herra, Jahve tai Allah on Jumala, on tämän öykkärimäisesti käyttäytyvän Kaikkitietävän Kaikkivaltiaan oma sana. Mitään muita todistuskappaleita uskovaisilla ei Jahven jumaluudesta ole olemassa ja tähän omasanalliseen ilmoitukseen luotetaan ja on luotettu sokeasti tuhansia vuosia. Herrahan ei voi missään nimessä valehdella, saati mitenkään pettää, koska Herra on absoluuttinen hyvyys. Herra on kaiken lisäksi rakkaus, vaikka tästä rakkaudesta ei Vanhassa testamentissa tai Koraanissa, kuten ei yhdessäkään muussa pyhässä kirjoituksessa ole ainoatakaan käytännön esimerkkiä. Vailla esimerkillisiä tekoja rakkaudesta on kyllä helppo luritella kuulijalle mitä tahansa pajunköyttä!

Tämä kirjanen tuo kirkkaaseen päivänvaloon kirjauskontojen jumalanaan pitämän, jumalaksi naamioituneen, pimeydessä viihtyvän Kuivan autiomaan tappajademonin! Kirjanen myös valaisee yksityiskohtaisesti Tappajademonin tyhjiin valheellisiin sanoihin, pelkoon, uhkailuun ja lahjontaan sekä rakkaudelle vihamielisiin tekoihin, kaksinaismoraaliin nojaavan propagandan - kristinopin. Ja kristinopin "ilosanoman" kautta sukelletaan maapallon kaikkien uskonnollisten liikkeiden pimeään ytimeen. Tässä kirjasessa ei Raamattua, eikä muitakaan "pyhiä" kirjoituksia, tulkita kullekin kulloinkin sopivimmalla tavalla, eikä Raamatusta, eikä muistakaan "pyhistä" kirjoituksista lainata asiayhteydestä irrotettuja yksittäisiä lauseita, lauseenpätkiä, sanaa sieltä, toista täältä. Myöskään ei "sopivasti unohdeta" niitä Raamatun sisältämiä lauseita ja sanoja, jotka eivät sovi kirveelläkään esimerkiksi itse kristinoppiin tai Jeesukseen ja hänen käytökseensä! "Pyhä sana" ei tässä kirjasessa saa itse "kertoa", miten kulloinkin mikäkin sanan tulee ymmärtää, mikä on sanan oikea tulkinta!

Esimerkiksi Jeesuksen sanat väännettiin varhaiskristittyjen toimesta väkisin irti asiayhteyksistään, niitä vääristeltiin karkeasti, saati että niitä olisi ymmärretty, saati edes haluttu ymmärtää. Alusta saakka kuulijat vangittiin ensimmäisten kristittyjen toimesta pelastusanomalla, lipevillä lupauksilla pelastuksesta, taivaallisesta palkinnosta sekä pelolla, kadotuksen uhalla. Uskosta, tyhjistä sanoista taottiin ensimmäisten vuosisatojen aikana avain taivaaseen ja miekat pakanoiden sekä harhaoppisten teurastamiseen. Kristittyjen kansanjoukoille "tarpeeksi monta kertaa toistama riittävän suuri vale" lävistikin lopulta kuin partaveitsen tappavan terävä miekka koko yhteiskunnan.