Talvisodan hirvittävissä kranaattikeskityksissä kunnostautunut luutnantti Valde Hämäläinen jatkoi kesällä 1941 siitä, mihin oli edellisessä sodassa jäänyt. Suurromuttajaksi kutsutun Hämäläisen porukka oli reilua vuotta aiemmin tuhonnut uskomattomat 90 vihollispanssarivaunua vain kahdessa kuukaudessa. Kesän 1941 hyökkäyssotaan Valde Hämäläinen lähti JR 7:n panssarintorjuntajoukkueen kärjessä. Etenemisvaiheessa hän osallistui muun muassa Tyrjän motin taisteluihin. Tammikuussa 1942 tuli käsky siirtyä asemiin Siiranmäelle. Asemasodan aikana Hämäläisen suorasuuntaustykkien tarkka tuli aiheutti runsaasti tuhoa vihollisjoukoissa. Kesäkuun 1944 raskaissa Siiranmäen torjuntataisteluissa Hämäläinen haavoittui vakavasti ja jäi taistelukentälle joutuen melkein vihollispanssarien jyräämäksi. Hänet löydettiin henkitoreissaan vasta suomalaisten tekemän rohkean vastahyökkäyksen aikana. Sota oli hänen osaltaan ohi. Sankariksi hän ei silti itseään sallinut kutsuttavan, olihan hän selvinnyt niin vähällä.

Todellisiksi sankareiksi hän luki ne, jotka eivät palanneet kotiin. Hämäläinen oli taisteluoloissa tyynen rauhallinen ja rohkaisi miehiään omalla esimerkillään vaikeimmissakin oloissa. Peräänantamaton luutnantti, hilpeä leikinlaskija ja tankintuhooja ei kaihtanut vaarallisia tilanteita ja johti miehiään mieluiten etulinjasta käsin luoden joukkoihinsa poikkeuksellisen hengen. Valde Hämäläisen päiväkirja julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa. Muistiinpanoissa, jotka syntyivät useimmiten välittömästi tapahtumien jälkeen, hän kertoo taisteluista ja korsuelämästä rehellisesti sekä kaunistelematta. Hämäläisen mukaansatempaavat päiväkirjamerkinnät, joissa yhdistyvät verraton tyyli, tarkat havainnot sekä huumori, vievät lukijan suoraan etulinjaan.