Tässä tutkimuksessa selvitettiin sijaisperheeseen sijoitettujen kahdenkymmenen, iältään 8–12-vuotiaan lapsen kodille ja perhesuhteille antamia merkityksiä. Suomalaisissa sosiaalityön tutkimuksissa ei ole aikaisemmin haastateltu sijaisperheissä tällä hetkellä eläviä lapsia.

Tutkimuksen mukaan sijaiskoti oli monella tavalla turvallisempi kuin entinen koti, mutta sijaiskodissa lapset myös kertoivat kokevansa vierautta ja erilaisuuden tunnetta. Lasten oli helpompi sopeutua sukulaissijaiskotiin kuin vieraaseen sijaiskotiin.

Sijaisperheeseen sijoittamiseen sisältyy lapsissa väliaikaisuuden ja vierauden kokemusta. Tässä osoitetaan, että sijaisperheissä asuville lapsille verisiteet – erityisesti suhteet biologiseen äitiin ja sisaruksiin – olivat merkittäviä ja sijaisperhesuhteet jäivät niiden varjoon. Lapset odottavat toisaalta pääsyä biologisen perheensä luokse, toisaalta heidän pitäisi sopeutua sijaisperheeseen ja elää siellä mahdollisesti täysi-ikäisyyteen saakka.

Tutkimus antaa äänen nimenomaan lastensuojelun asiakkaina oleville lapsille, jotka elävät sijaisperheissä. Se tarjoaa uuden näkökulman paitsi lastensuojelussa työskenteleville tai sosiaalialaa opiskeleville myös kaikille niille, joita perhesuhteet lapsen kokemana kiinnostavat.