KM Nina Haltia toteaa väitöstutkimuksessaan, että avoimen yliopiston perinteinen tehtävä koulutuksellisen tasa-arvon edistäjänä on väistymässä. Nykypäivän avoin yliopisto palvelee joustavasti erilaisten opiskelijaryhmien ja työelämän tarpeita, ja toimii yhä useammin korkeakoulututkinnon täydentäjänä.

Avoimessa yliopistossa kuka tahansa voi suorittaa yliopistotasoisia opintoja. Sen tehtäväksi onkin perustamisestaan asti nähty tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien luominen. Eri aikoina tämä tehtävä on kuitenkin ymmärretty eri tavoin.

Nina Haltia tutki väitöstyössään avoimen yliopiston aseman ja tehtävien määrittelyä eri aikoina. Haltian mukaan koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen avoimen yliopiston tärkeimpänä tehtävänä on jäämässä muiden tavoitteiden varjoon.

Tasa-arvon rinnalle nousseet työelämän ja korkeasti koulutettujen osaajien tarpeet

Avoimen yliopiston suunnitteluvaiheessa sen tehtäväksi miellettiin sivistyksellisen demokratian turvaaminen. Kun avoimen yliopiston toiminta 1970-luvun alussa käynnistyi, katsottiin se selkeästi aikuisten koulutukseksi. Avoin yliopisto määrittyi aikuisten toiseksi mahdollisuudeksi hankkia koulutusta, jota vaille he olivat nuorempina jääneet. Tavoitteena oli avata koulutusmahdollisuus erityisesti ei-ylioppilaille ja vähemmän koulutetuille.

Kun avoimen yliopiston toimintaa ja erityisesti erilaisia etäopetuksen muotoja ryhdyttiin 1980-luvulla voimakkaammin kehittämään, avoimesta yliopistosta alettiin puhua aikuisten monipuolisena ja joustavana koulutusmahdollisuutena. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien luominen oli innovatiivista, dynaamista ja eteenpäinpyrkivää toimintaa, jossa pyrittiin ottamaan huomioon aikuisten erilaiset tarpeet.

1990-luvulla avoimen yliopiston julkilausuttu tehtävä aikuisten kouluttajana kuitenkin muuttui, kun koulutus avattiin virallisesti myös nuorille. Avoin yliopisto näyttäytyi nyt yksilöllisiä tarpeita palvelevana mahdollisuuksien talona, jossa oli sijaa kaikille. Opiskelun tavoitteiden ja motiivien moninaisuus nähtiin tärkeäksi.

Tänä päivänä avoimesta yliopistosta puhutaan yhä selvemmin työelämän sekä alueellisten tarpeiden näkökulmasta. Avointa yliopistoa halutaan kehittää joustavana ja erilaisia tarpeita palvelevana opiskelufoorumina. Sen toivotaan palvelevan paitsi yksilöiden, myös työelämän ja yritysten tarpeita sekä turvaavan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta. Yhdeksi julkilausutusti tavoitelluksi opiskelijaryhmäksi on määritelty korkeasti koulutetut ammattilaiset, jotka haluavat kehittää osaamistaan. Avoin yliopisto yhdessä muiden aikuisten koulutusmuotojen kanssa auttaa purkamaan sitä painetta, joka aikuisten suunnalta kohdistuu kokonaisten tutkintojen suorittamiseen.

Avoimen yliopiston asema ollut kiistanalainen

Avoimen yliopiston asemasta on käyty keskustelua ja siihen on kohdistunut ristiriitaisia odotuksia koko historiansa ajan.

Yliopistollisuutta korostavasta näkökulmasta toiminnan peruslähtökohtina pidetään tieteellisyyttä ja akateemisia arvoja. Sivistyksellisen tasa-arvon näkökulmasta painotetaan osallistumisen tasa-arvoa ja koulutuserojen kaventamista. Joustavuutta painottava näkökulma taas korostaa yksilöllisten ja monipuolisten koulutusmahdollisuuksien tarjoamista. Tehokkuutta painottava näkökulma puolestaan korostaa toiminnan peruslähtökohtana taloudellisuutta, työelämän tarpeita ja yliopistokoulutuksen mahdollisimman tehokkaan käytön edistämistä.

Keskustelun tuloksena avoin yliopisto on määrittynyt yliopiston reuna-alueeksi, jonka akateemisesta tasosta on kiistelty. Yliopistojen sisältä katsottuna avoin yliopisto on välillä mielletty uhaksi, jonka laajenemista on pyritty jopa jarruttamaan. Toiminnan kehittäjien ja päättäjien näkökulmasta taas on nähty tärkeäksi avoimen yliopiston laajuuden turvaaminen, resurssien tehokas käyttö ja muun muassa tutkintoväylän kehittäminen.

Haltia tutki avoimen yliopiston historiaa ja asemaa eri vuosikymmeninä. Haltia analysoi tutkimuksessaan julkista keskustelua, kuten koulutuspoliittisia dokumentteja ja lehtikirjoituksia, diskurssianalyysin keinoin.