Oikea estolääkitys ehkäisee tehokkaasti sydänleikkauksen jälkeistä eteisvärinää

Väitös sydän- ja rintaelinkirurgian alalta

Väittelijä LL, erikoislääkäri, KM Jari Halonen

Väitösaika ja paikka 3.6.2011 klo 12, KYS Auditorio 1, Kuopion kampus

Sydänleikkauksen jälkeistä eteisvärinää voidaan tehokkaasti estää suonensisäisesti annostellulla beetasalpaaja metoprololilla, osoitti lääketieteen lisensiaatti Jari Halosen väitöstutkimus.

Eteisvärinä on yleisin sydänleikkauksen jälkeinen rytmihäiriö. Potilailla, joille tehdään sekä ohitus-että läppäleikkaus samanaikaisesti, eteisvärinää esiintyy enemmän kuin niillä, joille tehdään pelkkä sydämen ohitusleikkaus. Eteisvärinän ilmaantuvuus on suurin 2-4 päivän kuluttua leikkauksesta.

Eteisvärinä on tavallisin ohitusleikkauksen jälkeisen aivohalvauksen aiheuttaja sydän-keuhkokonetta käytettäessä. Eteisvärinä vaatii ylimääräistä lääkehoitoa, pidentää sairaalassaoloaikaa ja lisää myös sydänleikkauksen kokonaiskustannuksia. Joillakin potilailla eteisvärinä huonontaa sydämen pumppausta ja hidastaa näin toipumista leikkauksesta.

Väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää ja kehittää sydänleikkauksen jälkeisen eteisvärinän estohoitoa. Tutkimus koostuu kolmesta etenevästä ja satunnaistetusta monikeskustutkimuksesta, joissa Kuopion yliopistollisen sairaalan lisäksi olivat mukana Tampereen yliopistollisen sairaalan sydänkeskus, Oulun yliopistollinen sairaala sekä Vaasan keskussairaala.

Metoprololi ja hydrokortisoni ovat turvallisia estolääkkeitä

Ensimmäisessä osatyössä 240 potilasta satunnaistettiin kahteen ryhmään, joille annettiin joko suun kautta tai suonensisäisesti beetasalpaaja metoprololia 48 tunnin ajan sydänleikkauksen jälkeen. Eteisvärinää esiintyi 16.8 prosentilla suonensisäisesti lääkettä saaneista ja 28.1 prosentilla suun kautta lääkettä saaneista. Ero potilasryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä. Suonensisäisesti annosteltu metoprololi osoittautui turvalliseksi ja hyvin siedetyksi estolääkkeeksi sydänleikkauksen jälkeisen eteisvärinän estossa.

Toisessa osatyössä 241 potilasta satunnaistettiin saamaan joko suonensisäisesti annosteltavaa hydrokortisonia tai lumelääkettä 84 tunnin ajan sydänleikkauksen jälkeen. Eteisvärinää esiintyi hydrokortisoniryhmässä 30 prosentilla ja lumelääkeryhmässä 47.9 prosentilla. Hydrokortisonihoito vähensi suhteellista riskiä 37 prosenttia. Hydrokortisonihoito osoittautui turvalliseksi eikä mitään vakavia haittavaikutuksia esiintynyt.

Kolmannessa potilastutkimuksessa verrattiin keskenään suonensisäisesti annosteltavaa metoprololia ja amiodaronia. Sydänleikkauksen jälkeistä eteisvärinää oli metoprololia saaneista 23 prosentilla ja amiodaronia saaneista 24.8 prosentilla. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa.

Osaksi sydänleikkauspotilaan rutiinilääkitystä

Kyseisten tutkimusten perusteella voidaan todeta, että suonensisäisesti annosteltavan metoprololin tulisi sisältyä eteisvärinän estolääkkeenä jokaisen sydänleikkauspotilaan rutiinilääkitykseen, ellei lääkitykselle ole vasta-aiheita. Suonensisäisesti annosteltavaa hydrokortisonia on aiheellista harkita sydänleikkauksen jälkeisen eteisvärinän estossa korkean riskin potilaille. Amiodaronin käyttö sydänleikkauksen jälkeisen eteisvärinän estossa tulisi rajoittaa ainoastaan niihin potilaisiin, joille beetasalpaajalääkitys ei sovi.

Lääketieteen lisensiaatti, erikoislääkäri, kasvatustieteen maisteri Jari Halosen sydän- ja rintaelinkirurgian alaan kuuluva väitöskirja "Prevention of atrial fibrillation after cardiac surgery" (Sydänleikkauksen jälkeisen eteisvärinän estohoito) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on dosentti Jussi Rimpiläinen Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Tapio Hakala Itä-Suomen yliopistosta ja Pohjois-Karjalan keskussairaalasta.

Lisätietoja: Jari Halonen, p. 040-588 58 29