Väitöksessä selvitetään, miten media rakentaa sukupuolen esityksiä ja erityisesti miten suomenkielinen televisiouutisjournalismi käsittelee naisia ja miehiä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Helsingin Sanomien yhden numeron kuvajournalismia sukupuolen näkökulmasta ja sota- ja onnettomuusuutisten myyttisiä naiskuvia. Suomenkielisten televisiouutisten nais- ja mieskuvasta tehty pilottitutkimus Yleisradiossa vuonna 1995 (Elina Sana toim.) osoitti, että televisiouutisissa naisia oli haastateltavina, toimijoina ja kuvituksena huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Silloinkin, kun naiset pääsivät uutisiin, heidät esitettiin anonyymeina ja enemmän kuvittavissa tehtävissä. Yhden uutislähetyksen lähiluvulla pohditaan, miten uutisrakenne pitää yllä sukupuolten erottelua. Tutkimuksen teorian mukaan maskuliininen valtakulttuuri pyrkii vaientamaan maternaalista, feminiiniä puoltaan. Maternaalisen torjumista tutkitaan televisiouutisten säröjen, aukkojen ja murtumien ja journalistisen kuvan sukupuolittumisen tulkinnan avulla. Uutiset eivät nykyisin tarjoa paljon mahdollisuuksia vaiennettujen äänten esille saantiin ja voikin kysyä, ovatko uutiset jähmeänä sukupuolittuneena instituutiona ylipäätään tarpeellisia. Tällaisenaan ne pyrkivät pitämään yllä erottelua tärkeän ja vähemmän tärkeän, maskuliinisen valtakulttuurin ja vallattomien osakulttuurien välillä. Vain sota- ja konfliktitilanteet aiheuttavat murtumia, joissa tukahdutettu maternaalisuus voi päästä esiin. Naiset kuvittavat myyttisinä kärsivinä äiteinä sellaista, mitä ei muutoin voi ilmaista. Lukitsevatko ne samalla naiset jatkuvaan kulttuuriseen hiljaisuuteen ja yhteiskunnalliseen äänioikeudettomuuteen?